Tarkun Heavy lankakori

Tyttäremme avoappivanhemmat kutsuivat meidät viettämään juhannusta mökilleen.
Ilma oli lauantaina painostavan helteinen ja illansuussa saimmekin ukkosen päällemme oikein kunnolla.
Ukonilma jylläsi melko lähellä ja sähköt katkesivat pari kertaa, onneksi ei kuitenkaan aiheuttanut muuta vahinkoa. Raekuuro kuitenkin oli sen verran raju, että maa oli hetken valkoisena.
Elmeri ei paljon hätkähdellyt vaikka ukkonen moukaroi peltitynnyriä ihan mökin katolla.
Onneksi tyttäreni muistutti minua, etten huudahtelisi salaman välähdystä tai jyrinän kumua. Silloin koirakaan ei reagoisi mitenkään, eikä varsinkaan oppisi pelkäämään. Oskukoiramme kun oli tosi säikky ukonilmalla :(

Pienellä kävelyretkellä metsässä näin rehevänä kasvavia liekoja ja kysyin maanomistajalta lupaa riipiä niitä vähän kranssia varten. Luvan saatuani  väsäsin tällaisen kranssin mökin ovea koristamaan.

                                               

Vielä ennen kotiinlähtöä piti silti mölkkyä pelata. Elmeri kuitenkaan ei oikein tiennyt sääntöjä, joten hänen lankesi katselijan / kannustajan paikka.
                             
                                    

Tuolla aikaisemmissa kuvissani on kuva mm. tienvarsilla kasvavasta ruohosta kudotusta seinäkkeestä.
Eija kiinnostui maakangaspuista ja tässä olisi nyt jonkinmoinen kuva, miten ne rakennetaan ulos rautakankea apuna käyttäen.
                                              
                   Etummaisiin pystytolppiin kiinnitetään loiminaru ja se viedään takatolppiin, solmitaan sinne ja
                   tuodaan eteen kiinnitettäväksi viriölle. Pituutta narulle enemmän edessä kuin takana.
                   Viriön toiminta on kuin petaalit oikeissa kangaspuissa, nosto ylös-kude loimilankojen väliin-
                   laskeminen alas ja etutolppien vasemmalle puolelle- kude loimilankojen väliin jne.

Tämä selitys oli nyt niin ympäripyöreää, joten jos siitä pääsi kärryille niin kudontakin varmasti onnistuu!

Kaikki kiva loppuu aikanaan, niin myös tämä luonnonmateriaaleista punominen.
Oli aivan mahtavaa tavata aina torstaisin nauravaisia ja kannustavia pajunvääntäjiä.
Omat voimani eivät olleet mitenkään timmikunnossa, joten pitäydyin myös viimeisellä kerralla kevyemmässä materiaalissa ja koivunoksista väännettyyn pohjaan nypersin pallerojäkälästä nippuja.
Kauniin epätasaisen ja toispuolisen luomuksen sainkin aikaan. Jotenkin minun aina täytyy tuoda töissäni esille epäsäännöllisyys, ihan kakarasta asti olen halunnut kulkea omia polkuja omin päin ja omalla tyylillä.
Noudatan minä kyllä orjallisesti neuleohjeita ja Suomen lakia, mutta aina jos hiukankin annetaan vapaat kädet niin eikun menoksi ;)
Jos vaikka joku kurssilaisista vahingossa piipahtaa tässä blogissa, niin kiitos mukavista torstai-illoista! Tämä koskee myös Naapurin M:aa ja meillähän alkaakin  uudet kujeet huomenna.

Pallero poronjäkälä-kranssi       

Ajattelinpa laittaa pari kuvaa aikaansaannoksistani.
Tienvarsiruohosta kudoin maakangaspuilla tällaisen seinäkkeen. Kudontaa oli mukava tehdä, siinä vain tarvitaan kaksi apuria mukana. Onneksi kurssilaisista löytyi avustajia minulle. Tällaisilla seinäkkeillä voi pihapiiriä somistaa esim. näkösuojina naapureihin päin tai muuten vain antamaan ilmettä pihalle.
Kuvausta varten sidoin omani kustin alaosan etuseinään loimilangoista kiinni, kivalta tuo näyttää siinäkin.

                                       


Puolukan varvuista tein kranssin kuistin seinään. Eiväthän nuo punaiset teko pallukat oikein sovi aiheeseen, sillä tarkoitushan on ollut tehdä punontatöitä luonnonmateriaaleista. Väriä antamaan minä ne siihen kotona lisäsinkin. Roikkukoon nyt ovenpielessä jonkun aikaa, tehdään sitten jotain muuta siihen.

                                      

Rupesin sitten tänä syksynä vähän harrastelemaan. Kyllähän noita harrastuksia muutenkin olisi, mutta aina uusi ja erilainen tekeminen kiinnostaa.
Tänä vuonna tammikuussa olin punomassa metallista kansalaisopiston ryhmässä ja nyt aloitin "Punontaa luonnonmateriaaleista" - kurssin.
Viime torstaina 20.09. tein kauan haaveilemani Sammalnallen pihaamme. Tällä hetkellä hän istuu minun kukkapadassani odottaen parempaa paikkaa muualta puutarhasta, kunhan syksy nyt vielä etenee niin paikka kyllä löytyy. Tarvitsee hieman katsella sillä silmällä ympäristöä.

                           
  
Eikö olekin hieno nallukka ja ihan omatekemä! Seuraavalla kerralla teenkin jotain punontaa, enkä vain väännä rautalangasta ;)