Neulonnan osuus valmistui eilen ja tänään aamulla ompelin hupun reunat yhteen.
Kun yritin sovittaa pontsoa peilin edessä päälleni, nähdäkseni miten hyvin huppu laskeutuu ja miltä se näyttää päähän vedettynä, sain räpelin! Pyörein ja käännyin pikkupeilin kanssa kurkkien eri puolilta, enkä saanut mitään tajua miltä työni näyttää. Niinpä kasasin koko komeuden kainalooni ja hipsein naapuriin elävän sovitusnuken luokse.
Vuokko puki kiltisti pontson päällensä, ja minä sain "mallata" huppua alas ja huppua päähän, käsiä sivulle suoraan ja kylkiä pitkin alas - ja toden totta olen tyytyväinen aikaansaannokseeni!
Puolueettomat kommentit lausui myös hän, joka ei olisi mielellään luopunutkaan pehmoisesta ja lämmittävästä pontsosta sovituksen jälkeen :)
Hapsut ja tupsu vielä tehdään, jonka jälkeen tyttäreni saa antaa oman painavan mielipiteensä, sillä hänenhän langoista koko komeus on tehty.
... jännää...