... ja tällekin tarinalle tulee melkein happy end!
Todella runsaan hotelliaamiaisen jälkeen kokosimme kimpsumme ja kampsumme ja lähdimme kävelemään kohti rautatieasemaa. Pia halusi piipahtaa matkanvarrella olevissa pikkuruisissa kaupoissa. Hän osti tupaantuliaislahjan ystävälleen, sellaisen kyltin - en vaan muista mitä siinä luki. Minä ihailin näyteikkunoita ulkopuolelta, sillä ensimmäisessä kaupassa oli niin huono ilma etten enää toisiin ängennyt sisälle.
Kampin edessä istahdimme hetkeksi lepäämään ja suunnittelemaan seuraavaa siirtoamme. Junan lähtöön oli vielä melkein tunti aikaa, joten ehtisimme asioimaan Simonkadun Sinellissä pikaisesti.
Matkakumppanimme jäivät kadulle odottamaan meitä ja hämmästyivät kuinka nopeasti saimme asioitua liikkeessä. Ostimme koristenappeja pari pussia puoliksi ja itselleni kiekuraleimasin (3 kpl:tta) setin. Olisihan kaupassa saanut menemään vaikka kuinka aikaa ja rahaa, mutta junaan oli ehdittävä.
Lipunmyynnistä kävin vielä tarkistamassa miten matka Tampereelle sujuisi. Matkalippuni vaihdettiin uusiin juna-bussi-juna lippuihin ja sain "hintaeron" takaisin. Uusi erikoisjärjestelty matka siis alkakoon!
Paikallisjunalla sitten matkattiin kohti Hämeenlinnaa ja väsymys vai rauhallinen maisemien lipuminen ohitse sai isän ja tyttären sulkemaan silmänsä hetkeksi.
Jos tuossa asennossa olisi pää Hämeenlinnaan asti ollut niin aivan varmasti seuraavana päivänä niska vinossa kulkenut!
Hämeenlinnassa junallinen väkeä ryntäsi kohti linja-autoja, joita oli tilattu kuljettamaan matkustajia Tampereelle. Tietenkään niitä ei ollut tarpeeksi! Kaksi autoa tuli heti täyteen - odoteltiin melkein ½tuntia, kunnes taas tuli pari lisää. Vasta seuraavaan autoon me mahduimme mukaan. Onneksi vielä oli aikaa ennen kuin juna Poriin lähtisi.
Olisi tehnyt mieli laulaa "linja-autossa ompi tunnelmaa ..."
... mutta ehdotustani ei kannatettu. Siitäkö nyrpeä ilme ;)
Vaikka aamiainen oli runsas niin ei sillä koko päivää jaksanut elää. Kello kulki kohti 15. ja nälkä rupesi matkalaisia vaivaamaan. Toivoimme saapuvamme Tampereelle edes sen verran ajoissa, että ehtisimme nopeasti syömään jotain. Kahvivaje oli suunnaton ja kolmioleivän kanssa se maistui taivaalliselta!
... ja taas mars-matkaan kohti taajamajunaa.
Kotiinpaluumatkan alkuvaiheessa keskustelimme edessä olevasta juhannuksesta. Samalla aprikoimme kuinka paljon junassa tulisi olemaan väkeä matkalla RMJ Juhannusfestareille vai tulisiko heitä ehkä myöhäisemmillä junilla. Vaikka paikkalippuja taajamajunaan ei lainkaan myydä niin nopeat syövät tässäkin asiassa hitaat. Ukkokulta velvoitettiin istumapaikkojen hakijaksi joten loppumatkaa ei tarvinnut tehdä lattialla istuen.
Jo Hämeenlinnassa oli tullut selväksi, ettemme ehtisi näkemään Teräsbetonia, joka esiintyisi ensimmäisenä RMJ Party Camp festareilla. Elmeri-koiruus kun oli haettava Ulvilan mummulasta hoidosta, ja muutama sanakin matkasta on mukava vaihtaa hänen kanssaan.
Silti ajatukset kotiinpalusta saivat mielen valoisaksi. Ilma oli aurinkoinen ja vielä ehtisi festareille lempibändejäkin kuuntelemaan. Olihan siellä esiintymässä Viikate, Kotiteollisuus, paikkakunnan oma Iskias, Apulanta sekä Nightwish!
Reissussa ei oltu pahemmin rähjäännytty, mitä nyt vähän väsähdetty, mutta kotiin on silti aina ihana palata!
- The End -
Kommentit