Syyskuu on kulkenut viikko viikolta innostusta ja odotusta täynnä eteenpäin.
Tänään paketoidessani omaa lähetystäni MardeMoomikalle tuli tosi haikea olo. Tähänkö tämä nyt loppuu! Olen saanut kirjeitse inhimillisen ihmiskontaktin, joka myös arvostaa minun teelmyksiäni, antaen uusia vinkkejä mitä vielä voisin käyttää askarteluissani.
Postiin mennessäni ajattelin kysyä häneltä hänen blogissaan, josko voisin vielä joskus kirjoittaa Toveri Syyskuulleni, mutta vastaus ajatuksissa lähetettyyn toiveeseen olikin  tänään kotiin tulleessa kortissa.
Todellisen Toverin löysinkin siis tänä syksynä itselleni!
Kuoresta paljastui jälleen kerran puuhasteluun mukavaa materiaalia ja suupieletkin voin pyyhkiä puhtaaksi lakupötköjen syönnin jälkeen :)
                                         
                  ihania nalletarroja, 4 lakupötköä (kaksi katosi heti, söin ne ukko-kultani kanssa)
                                                   sekä Marimekon unikkoservettejä

                                          
                                           nämä leimakuvat vaativat täydellisen keskittymisen
                                         kun rupean niitä työstämään korteiksi, ovat tosi ihania

                                          
                                           Voi Marita, miten ihanan kortin oletkaan tehnyt.
                                           Minun oli pakko lukea se monta kertaa ennen kuin
                                           sisäistin ne kaikki kauniit asiat joita sanoit!
                              Tuhannet kiitokset sinulle kun olet syyskuutani piristänyt joka viikko.
                                                       Kirjoitan sinulle aivan varmasti!