Kaikesta ennen maistamattomasta ruoasta on meille ja naapuriperheellemme tullut yhteinen "harrastus".
Suorituspaineita ei siis ole kummallakaan tontilla, sillä ravinto on molemmille täysin uusi kokemus.
Juustofondue on tullut kokeiltua muutama talvi sitten. Omaperäisellä metodilla jopa onnistui ja rapsakkaa porkkanaa sekä muita vihanneksia rouskuteltiin patonginpalojen lomassa.
Tällä kertaa kokemusten syvään arkkuun pääsi leiriytymään Rapujuhlat. Me emme pukeneet leukojemme alle rapuruokalappuja, emme laittaneet päähämme rapukuvioisia tötteröhattuja, pöydällä ei ollut paperista rapupöytäliinaa, eikä katosta riippunut yhtään paperilyhtyä.
Mutta meillä oli neljä rapuveistä, neljä snapsilasia ja yksi possu-snapsilasi, 29 kpl kiinalaisia jokirapuja, paahtoleipää, puolikuivaa valkoviiniä palanpainikkeeksi (ei kuitenkaan maultaan tammista). Kaiken kuitenkin kruunasi näppärän naapurin valmistama Mustatorvisienikeitto alkupalaksi.

Nautittuamme herkullisen alkupalan, kaikki taisivat jopa santsata kolme kertaa keittoa niin herkullista se oli! Ja sitten skoolattiin, eikä kukaan muistanut mitä silloin kuuluu laulaa, taisi mennä ihan "nortamon viisuksi".

H-hetki lähestyi uhkaavasti, kaikki katsoivat toisiaan ja rohkein nappasi ravun käteensä. Siinä me sitten ähelsimme rapuveitsi toisessa kädessä, yrittäen avata ohjeiden mukaisessa järjestyksessä syötävää herkkua kovan kuoren kätköistä. Ja jokaisen pienen pienen nokareen jälkeen taas skoolattiin ja hyräiltiin epämääräistä ryyppylaulua. Kuudennen ravun silpominen rupesi luonaamaan jo melko mukavasti ja paahtoleivällä oli syötäväksi sopiva keko ravunlihaa.

Porukalla sitten tuumailtiin rapuillallisten hehkutuksen olevan hieman liian yli "mainostetun", eipä silti yhdessäoloa hyvien ystävien kanssa parhaimmillaan!

Meillä ainakin oli todella hauskaa!


Rapuvaras saatiin yllätettyä pihanurmelta saalis mukanaan. Liekö ollut hautaamassa seuraavaa aamua varten!
                              Elmeri-veijari

                              849419.jpg