... eteepäin kuitenkin ilman suurempia takapakkeja.
Selvää väsähtämistä olen itsessäni huomannut, sillä tuo ms-tauti välillä tahtoo viedä virran pois jaloistani. "Betonikengät" nyt vain kuuluvat joskus minun jalkoihini halusin tai en, ja nyt lokakuun alussa ne ovat olleet minun jokapäiväiset jalkineeni 24 tuntia vuorokaudessa.
En murehdi en, tänään tätä ja that's it ! Onneksi minulla on niin paljon tekemättömiä töitä ja toteuttamattomia ideoita, joten aika ei tule pitkäksi vaikka en jaksaisikaan muuta kuin istua ja neuloa.

Mutta nyt saa ruikuttaminen riittää ja esittelen kuvien muodossa jämälankatuotoksiani. Joskus nämä neulelaput tulevat olemaan osa torkkupeittoa, johon voin kääriytyä kun paleltaa.