Jälleen on uusi päivä auennut, eikä vieläkään olo ole pahemmin helpottunut. Olenkohan minä kuitenkin liian kärsimätön vai muuten vaan hermostunut tähän avuttomuuteeni? Vastaan itse, sekä että :)

Ukkokullan apu oli taas tänään korvaamaton. Hän nosti minut sängystä ylös. Jalat olivat aivan jäykät ja alaselän kipu säteilevää, joten luovuin omatoimisuudesta heti kylkeä kääntäessäni. Valitukset sikseen ja kohti parempaan matka kulkee, mars-mars ;)

Askarteluun on ainakin riittävästi aikaa. Pystyn edes istumaan muutaman tovin pöydän vieressä ja valmistamaan kortteja. Välillä piipahdan tietokoneella seikkailemassa lempiblogeissani ja nettikaupoissa.

Tuo kaupoissa käynti on kuitenkin vähän vaarallista, sillä päätin pitää kukkaron nyörit tiukemmalla ihan oman itseni vuoksi. Koska en tarvitse mitään ihan akuutisti niin en sitten varastoonkaan mitään osta. Kaksi viikkoa on tämä päätös jo pitänyt - hyvä minä!

Tällä hetkellä ei muuten yhtään harmita, etten pääse ulos perennapenkkiäni kuopsuttamaan. On nimittäin niin harmaa ja sadetta enteilevä ilma. Siispä hyvällä mielellä voin sisällä "ahkeroida".