Tämä mun blogini täytti eilen jo neljä vuotta 31.7.2011 ja kaikille täällä vierailijoille kuuluu siitä iso KIITOS

Kuten tuolla aikaisemmassa postauksessa (ja sen nostossa) ilmoitin niin järjestin arvonnan tämän vuosipäivän kunniaksi.

Arvontaan osallistuivat kaikki kommentoijat yhden arvan ja kuva-arvoitukseen arvauksensa heittäneet saivat kaksi arpalipuketta onnettaren käden ulottuville kauhottavaksi

Ihan mukavasti tuli osallistujia peräti 26 kommenttia, joista kyllä kaksi oli omaan pesueeseeni kuuluvia. Kumpikaan heistä ei kuitenkaan paljastanut juonta tälle mystiselle kerälle - siitä myös kiitos heille

Ihania hetkiä vietin lukiessani viestejänne, enkä naurunpyrskähdyksiltäkään kesken lukemiseni välttynyt - olette te ihania valoisia kommentoijia

SIISPÄ asiaan:

            Arpaliput taiteltuna                               Voittaja-arpa

                            

                                     ja arvassa nimi Tanja! 

Koska olen saanut avarrettua omaan elämääni iloa niin monen kädentaitajan osaamisalueista sekä blogeista tietoa ja taitoa, päätin tuon ukkokulta-onnimannin kanssa nostaa vielä lohtulipukkeen tuosta hänen arpamukistaan 

                              

   Hänen kouransa kahmaisi lipukkeen, joka oli varustettuna nimellä Liisa!

Tanjalle lähetän s-postia varmasti vielä tänään, mutta Liisa/mummon akkunalla jospa laittaisit kommenttilootaani s-postiosoitteesi niin pystyn ottamaan sinuunkin yhteyttä.

Paljastuksen aika tuolle mystiselle kerällekin lienee paikallaan - eikö totta!

                 

Tässä kuvassa tyttäreni "pakeni" lauantaina 22.1.2011 viileän saunan lauteille neulomaan aloitusta leikkiä varten.

Jämälankakerän hän oli kerinyt minulta saamistaan lankanöttösistä, omista jämälangoistaan ja taisi siinä olla myös hänen opiskelukaveriensakin langanloppuja mukana.

Tyttäreni toimi ja hoiti kaikki ohjemanumeroiden keksimisen ja spiikkaamisen tuona kauniin kuulaana tammikuun pakkaspäivänä ja iltana, jolloin juhlin 50-vuotis synttäreitäni.

Jokainen vieras neuloi pätkän tuohon työhön, jopa miesvieraatkin verestivät taitojaan muutaman silmukan verran ja siitä olen todella iloinen

                     

Eihän tämä synttäreillä aloitettu kerä ole puoliakaan huventunut, mutta värit ovat oivasti vaihtuneet neuleessa. 

Tulevaisuudessa tuosta neuloksesta tulee siis tekstiiliveistos, jonka iloinen ja innokas tyttäreni työstää valmiiksi. Jäämme siis jatkoa odottamaan 

Kunniapalkinnon oivaltavasta arvauksesta ojennan täten enkulin käsityöt blogin kirjoittajan viestineulonta kommentille 

Toivottavasti jaksoitte lukea tämän puuduttavan pitkän postauksen loppuun asti!

Kiitos, että olette vierailleet sivuillani ja toivottavasti jatkossakin käytte kurkkaamassa ja raapustamassa kommenttinne minulle

Oikein hyvää elokuuta ja pidetään mieli iloisena, sillä aina sateenkin jälkeen se aurinko pilventakaa pilkistää!