Kuten moni teistä täällä blogissani kyläilleistä muistavat minun usein päivittäneeni neulomuksia kategoriaan "neuleet lankavaraston supistamiseksi"  Myös aamuinen kirjoitukseni kuului siihen.

Onnellisesti olin melkein kolme kk:tta ostamatta grammaakaan lankaa, tosin tietoisena lokakuun lopulla Tallinnan lankaostosmatkastani sekä ostamattomuuspäätöksestä lipsumisesta.

Karnaluksiin riensin innolla etsimään ja ostamaan naapurin rouvalle puseroon tarvittavia lankoja. Kiersin ja katselin laatikoita joista saattaisi kyseinen lanka löytyä. Viimein tuskissani etsin myyjän käsiini ja hän luotsasi oikealle käytävälle.

Jihuu - etsimäni lankamerkit löytyivät, mutta voi  väriä,  jonka ystäväni oli valinnut, löytyi vain 4 kerää molemmista vaihtoehdoista. Eipä niistä neulepuseroa aikuiselle naiselle saisi neulottua. 

Tuohtuneena vastoinkäymisestäni lampsuttelin ympäri sokkeloa, hypistelin kerää siellä ja kerää täällä, ja tiirailin työvälineseinällä olevia tarvikkeita. Lampsin kohti ovea ja poistuin kiitokseni palvelusta huikaten, ostamatta tälläkertaa yhtään mitään.

Voin muuten kertoa, ettei nyt kotona ollessani edes harmita yhtään tuo oma ostamattomuuteni tuolla lankojen paratiisissa.

Eipä silti etteikö toisaalla olisi lankoja myyty. Parin ostoskeskuksen lankakaupat tuli katsastettua ja muutama kerä ostettua sekä satamasta vironvillaa tarpeellinen määrä hankittua.

           

Luonnonvalkoiset lankavyyhdit ajattelin itse värjätä luonnon väreillä elippä tulivat jatkojalostukseen.

Takana olevat kerät ovat Austermann Melody lankaa ja niistä olen kohta neulonut jo kaksi tuubihuivia.

Etualalla olevista vironvilloista onkin sitten vasta kaukaisia suunnitelmia mitä tehdä 

Kaiken kaikkiaan lankavarastoni supistelulle kuuluu tosi hyvää. Laskutoimituksen jälkeen olen tilanteessa -377 g, sillä tulin ostaneeksi Tallinnasta 2124 g - saman verran kuin olin yli kahden kk:n aikana kuluttanut.

Onneksi nuo tiskikukkaset ja vispipuurosukat valmistuivat jo lokakuussa