Niinhän se kului se minunkin talvilomani sitten, vaikka hellepäiviä vietinkin lomallani.
Hiihtämään en joutanut, enkä tainnut hiihtokelejä toivoakaan, senpä vuoksi lomanikin anoin  talvilomakauden loppuun.
Työväenopiston kurssit on saatu kunnialla loppuun, loppuihan näytelmäpiirikin neljän esityksen jälkeen.
Esitykset menivät todella hyvin, katsojiakin riitti jokaiseen. Lippujen hinnat eivät ainakaan olleet esteenä kulttuurielämykselle, omantunnon mukaan sai maksaa.
Ensi-illassa oli roimasti väkeä, taisi olla pari yli 80 katsojaa. Eivätkä he kaikki tosiaankaan olleet "näyttelijöiden" sukulaisia ja tuttavia, he saapuivat vasta seuraaviin näytöksiin.
Kannustavaa palautetta saimme, ja kipinän ensi syksylle jatkaa antoisaa harrastusta oli kaikkien mukana olleiden ajatuksissa.
Varsinaiset näytelmän hautajaiset päätimme pitää vasta loppukesällä, sillä kaikilla tuntuu olevan niin paljon kiireitä näin toukokuussa. Joten todella haikeissa tunnelmissa erosimme toisistamme lavasteiden purkamisen jälkeen.
Lupasimme, ainakin Monikasvojen puheenjohtaja lupasi, pitää yhteyttä porukkaan mailailemalla säännöllisen epäsäännöllisesti vielä ennen elokuun loppua.
Kesällä voikin tavata talvella tutuiksi tulleita kavereita eri kesäteattereiden näyttämöllä ja katsomossa niin ja vaikkapa kesäterassilla "limulla".