Pitkin talvea, kevättä ja alkukesää olimme  ukkokultani kanssa tahoillamme miettineet paikkaa, missä juhlistaisimme yhteistä 25 vuoden taipalettamme.
Olimme molemmat jo hylänneet ajatuksen laivaristeilystä sen tavanomaisuuden vuoksi.
Kuin sanattoman sopimuksen saattelemana päädyimme maakuntaamme suosivaan ratkaisuun:
menemme Raumalle ja siellä Kylmäpihlajan majakkasaareen.

Heti päätöstä seuraavana päivänä tein huone- sekä vesibussikuljetusta varten varauksen matkakohteeseemme.  Kesäpäivä oli kaunis odotellessamme vesibussin saapumista Syvärauman venesatamaan.  Hieman minua jännitti laivan keikkuminen aallokossa. Onneksi ei tuullut kovin, joten sain kavuta laivan kannelle huoletta.

                       
                                              Jännittynyttä odottelua ennen merimatkaa

Kylmäpihlajan venesatamaan saavuttaessa meidät vastaanotti jykevänä Selkämeren aaltoja uhmaava majakka. Majakassa on 12 kahden hengen huonetta sekä ravintola. Melkein kaikki samalla laivalla tulleista matkustajista jäi myös yöpymään majakkaan.

                                                    
                                                              Kylmäpihlajan majakka

                                           
                                                   Paluumatkalle lähtenyt Airisto Star-alus

Varatessani hotellihuonetta halusin ehdottomasti ylimmän eli 7.krs huoneen, koska tiedän ukkokultani pitävän korkealla olosta. Minä itse en niin kovin korkeista paikoista pidä, mutta mitä en silti tekisi hänen vuokseen jos siitä ei kuitenkaan kummallekaan olisi vaaraa.

                                                    
                                                             Hotellihuoneiden ikkunat

                                                    
                                                           Minä kurkkimassa ikkunasta

Todellinen yllätys odotti minua huoneessamme! Ukkokultani oli tilannut 25 tulipunaista ruusua juhlistamaan hääpäiväämme. Hetkeen en saanut sanaa suustani, niin häkeltynyt olin hänen huomionosoituksestaan. Kyyneleitä pyyhkien ja hänen rintaansa vasten nyyhkyttäen sain kuitenkin soperreltua kiitokset kukista, muuta en sillä hetkellä osannut sanoa.

                                        

                                        
                                                            Merihenkisesti sisustettu

Koska ilma oli kaunis niin lähdimme kävelemään rantakallioille vielä ennen illallista. Nappasin kameran mukaan kuvatakseni muutamia kuvia muistoksi päivästä, jonka vietimme ilman kiireen kierää.

                                                
                                                       Onko tämä maailmankahva?

                                                
                                               Erilaisesta kiviaineesta muodostunut raita
                                                              harmaassa kalliossa

                                                
                                                 Sisukkaasti karussa kalliossa kasvava
                                                                   keto-orvokki

 
             Aaltojen sileäksi hiomaa kalliota                       Sentti ajatuksistasi tai vaikka kilometri :)

                                       
                                                         Kalliosaaren kukkaloistoa

Illallisen jälkeen olimme molemmat todella tyytyväisiä valitsemaamme kohteeseen. Luonnon rauha ympärillä antoi sijaa ajatuksille. Emme kaivanneet sähköistä mediaa häiritsemään illanviettoa, maininkien pauhu rantakallioihin riitti unentuojaksi ukkokullalleni. Minun oli kyllä suljettava ikkuna yöllä, sen verran aaltojen kohina häiritsi nukkumistani.

Yhteistä polkua taaperramme kuitenkin pää pystyssä eteenpäin, välillä vastatuuleen puskien ja joskus myötätuulessa jarrutellen. Näin sen on mentävä!