Päivä, jona lähdimme paluumatkalle kohti Poria, sisälsi kuitenkin vielä huipennuksen ja sai silmäkulmatkin kyyneltymään. Ei surusta vaan ilosta.
Minnan pirteästä olemuksesta ja lämpimästä kutsusta vierailemaan hänen työpaikalleen.

Kävelymatka kirkkaassa auringonpaisteisessa säässä ei ollut pitkä, mutta matkaan kuluvan ajan arviointi meni pieleen - olimme etuajassa kohteessamme.
Eipä tuo silti haitannut ukkokultaani ja minua, Yleisradion vahtimestari oli mitä sydämellisin herrasmies ohjatessaan meidät naulakoille ja kahvioon kupposelle kuumaa kahvia.

Lounastauoltaan päästyään myös Minna saapui luoksemme ja siirryimme toisen kahvikupposen ääreen rupattelemaan.

Minnan kanssa olen pitänyt yhteyttä jo parin vuoden ajan, ja nyt tuolla naamakirjassa vaihdetaan ajatuksia myös toistemme kanssa.
Olen seurannut Minnan tv-työskentelyä meidän yhteisestä Kuningaskuluttaja puikkotestauksesta asti, iloinnut hänen uusista haasteistaan ja kaikista niistä loistavista ohjauksista, joita hän meille tavallisille katselijoille on ideariihestään työstänyt.

Nyt odotankin aivan innolla puutarhoista kertovaa sarjaa (M:lta kaksi ohjausta) sekä Paluumuuttajista kertovaa ohjelmasarjaa smiley

Tälle iloiselle ja pippuriselle ystävälleni ojensin sydänlämmöllä neulomani lahjasukat.
                      
Menomatkalla junassa neulomani sukka ei ihan valmiiksi tullut, joten kotiin oli keskeneräisenä se tuotava.
          
              Minnan työhuoneessa ensin tällainen hieman vakavampi otos...
          
                        ...nyt jo herkisteltiin oikein kunnolla laugh