Aivan onnistuneelta tuntuu tämän syksyn työväenopiston kursseihin osallistuminen. Ai miten niin?
Alkusyksystä kurssitarjontaa selatessani oli paljon kivoja juttuja tarjolla, mutta onneksi otin järjen (?) mukaan.
Miksi ahmia kaikki illat täyteen, enkä sitten kuitenkaan olisi jaksanut kaikkiin paneutua hyvin. Olisin vain pintapuolisesti nyhertänyt jokaisessa jotakin saamatta edes innostusta jatkossa kokeilla juttuja kotona omin päin.
Eilen taas porhalsivat naapurin pahapari kohti uusia oppeja. Tällä kertaa materiaalina onkin villa.
Huovutusta lähdimme Mirjan kanssa opettelemaan. Marraskuun 15. päivään asti on tarkoitus torstai-illat viettää mäntysuovalta tuoksuvassa työtilassa.
Ryhmässä on ihanasti niin nuoria kuin meitä vähän kauemmin katuja tallanneitakin. Kaikki rouvaihmiset sopisivat kyllä ikänsä puolesta nuorempien ryhmäläisten äideiksi. Ja mikä todella hienoa, kaikki muut osallistujat ovat poikia alle 18 v.
Yhteistyö, niin huovutuksen oppimisessa kuin välikeskusteluissakin, sujui ilman kompastuksia. Hymyiltiin, naurahdeltiin ja keskusteltiin aivan samoilla ula-aalloilla.
Kotimatkalla tämä parivaljakko puhui illan sujumisesta ja totesimme vain, että tästä tulee hyvä kurssi!