Ihanaa - pääsin tänään pesemään muutaman maton mattolaiturille. Heti ensimmäisen lomanjälkeisen työpäivän loputtua (klo 8.35) oli aivan pakko lähteä jokirantaan pesemään mattoja. Auton takalaatikkoon heitin pari eteisen bukleemattoa ja yläkerrasta kaksi räsymattoa. Harjat, mäntysuopa, sanko ja kauha sekä juomapullo mukaan , ja suunta kohti mattolaituria.
Jonoa ei rannassa ollut, aikaisemmin saapuneet vain odottelivat mattojen kuivumista kotimatkaa varten.
Siinä pestessäni mattoja ajatukseni vaelsivat lapsuuteeni ja mummun sekä papan kanssa tehdyille mattopesu reissuille. Vaikka olin alle kouluikäinen sain silti aina pestä pieniä kynnysmattoja. Mummu neuvoi miten tärkeää on pestä maton reunat hyvin, ja räsymattoja kun oli niin aina raitojen suuntaisesti oli harjattava.
Työntäyteinen matka lapsuudessa oli silti aina kuin retkellä olisi ollut. Eväitä syötiin kun urakka saatiin loppuun ja odoteltiin mattojen kuivumista.
Tämänpäiväinen työni sujui kuin tanssi näitä lapsuuden hellepäiväretkiä muistellessa. Kaihoisasti kuitenkin ajattelen olenkohan omille lapsilleni antanut samantapaisia aiheita muisteltavaksi 40 vuoden päähän?