Tuossa eilisessä postauksessani kerroin minussa olevista omituisuuksista.
Tänään poistin huushollistamme yhden!
Aikakausilehtipino keittiön nurkassa sortui sitten pitkin lattiaa viimeisen kerran eilen (5.11.) aamulla. Olin kyllä tiistai-iltana LUVANNUT ukkokullalleni "perkaavani" nurkan tällä viikolla. Hän ei varmaankaan lupaukseeni luottanut, olinhan samasta asiasta ennenkin luistellut pois, unohtamiseen vedoten.
Koska pino aivan oma-aloitteisesti rupesi järjestäytymään uudelleen, päätin siis ripeyttää toimintaa ja lajittelin lehdet.

Nurkkakasasta löytyi vanhoista ilmaisjakeluista alkaen (minkähän takia ne olin laittanut sinne) hyväkuntoisiin aikakausilehtiin vuosilta 2005-2008
Kauheeta-enkä taatusti selaillut niitä se ensimmäisen viikon jälkeen kun lehti oli postilaatikkooni tullut!

Osoitelappuja lehtien takakansista leikatessa päätin, ettei niin hyvää huipputarjousta kylkiäisineen edes tulisi minkä vuoksi jonkun lehden tilaisin. Kotivinkki saa vielä tulla, sen ulkoasu ja sisältö jotenkin miellyttää minua.

Pinosin lehdet omiin pinoihin pöydälle: Kotivinkit 2005-2008, Glorian Antiikki 2007, Glorian ruoka ja viini 2006, Tee Itse 2004-2005, Oman talon rakentaja 2007, Sara 2007-2008 ...
...jonka jälkeen rupesin miettimään jatkosijoituspaikkaa lehdille.
Tilaustarjouksistahan minä ne olin tilannut, mutta silti tuntui ikävältä heittää ne vain paperikeräyslaatikkoon.
Eipä muuta kuin toimeksi!

Edellisen lehtinurkan evakuoinnin jälkeen vein kerääntyneet aikakausilehdet askartelua varten vanhainkotiin. Niin tapahtui tänäänkin!
Lähellämme on isohko vanhainkoti ja minä rohkeana tyttönä marssein kolmen painavan lehtikassin kanssa toimintaterapeutin luo. Kysyin häneltä, josko he vielä ottavat / haluavat / huolivat lehtiä?
Voi miten hyvä mieli minulle tuli heidän kiitoksistaan. Lehtiä oli niin paljon, että he kertoivat laittavansa niitä myös auloihin lehtitelineisiin. Vanhukset voivat sitten selailla niitä rupattelun lomassa ja miksei myös omaiset vieraillessaan talossa.
Askarteluunkin he saivat uusia leikeltäviä kuvia, joten ei mikään turha reissu!

Pää pystyssä ja hymy huulilla poistuin vanhustenkodin ovesta ulos ja ajattelin, että ainakin tänään olen tehnyt hyvän työn!