Joulun ja uudenvuoden sekä loppiaisen jälkeen olen jo 48 vuotta viettänyt syntymäni juhlaa. Enkä vieläkään tunne itseäni ikälopuksi.
Ehkäpä omien lapsieni kautta voin ja jaksan olla vielä kiinnostunut tämän maailman menosta, ainakin musiikkimakuni on aivan sama kuin 34 vuotta sitten.
Toki kuuntelen myös suomalaista iskelmämusiikkia, mutta sanoituksella on oltava merkitys. Ihan mitäänsanomatonta diiba-daaba-dubbi-duuta en jaksa kuunnella
Mutta varsinainen synttäripäiväni oli ylläreitä täynnä!
Piiuska saapui Juhan ja Elmerin kanssa Raumalta jo lauantaina "kotiin" ja aiemmin viikolla olimme jo sopineet menevämme elokuviin porukalla .
Ensi-iltaan perjantaina oli tullut uusi kotimainen "Rööperi" ja koska kotimaisesta on kyse niin se on aina "must juttu". Me kaikki pidimme filmistä, siinä oli hyvät henkilöhahmot ja roolitus aivan nappiin osunut. Itse elokuvan tarina ja henkilöjen kohtalo koski ainakin minua syvältä. Kohtalot joissa reppanuus kukoisti sattui muutenkin kuin pahoinpitely kohtauksissa minuun.
Suosittelen, on katsomisen arvoinen leffa!
Todella luulin lauantaisen leffaillan olleen ennakkoa, sillä olimme varanneet pöydän sunnuntaille Pihviravintola Torero'sta . Todella ihanan kiireetöntä istuskella pöydässä ja nauttia loistava ateria mukavassa seurassa lupsakasti rupatellen. Vau mikä hetki!
Eivätkä nämä yllärit vielä tähänkään loppuneet. Illalla noin 18.30 aikoihin Pia pyysi, että lähtisin hänen ja Juhan kanssa ulkoiluttamaan Elmeriä. Mikäs siinä tokihan pieni kävelylenkki hyvää tekee, joten takki päälle ja menoksi. Ukkokulta jäi kuitenkin tekemään kirjallisia työtehtäviä eikä lähtenyt mukaan - tai niin minulle uskoteltiin.
Käveltyämme puoleen väliin urheilukenttää rupesi paukkumaan, eikä ollut mikään tykinjysky vaan ilotulitus rakettipata. Totesin vain pikkupoikien räjäyttelevän ne viimeiset jemmarakettinsa, sillä pitkin viikkoa oli paukkunut uudenvuoden jälkeen kentän reunoilla.
Arvaus meni täydellisesti pöpelikköön, minun ikioma ukkokultanihan se siellä sytytti jo toista rakettipataa ja vielä kolmannenkin! Pia vieressä kapsahtaa kaulaani ja toivottaa onnea, mutta minulla suuri huoli luvasta. Tytär lohduttamaan etten murehtisi, lupa on palolaitokselta hankittu ja lennonjohtotornista annettu lupa ampua raketit klo 19.00 sillä reittikone ei lennäkään talomme yli.
Täysin tietämätön tästä lapsieni ja ukkokultani yhteisestä ylläristä olin, vaikka sitä oli suunniteltu jo 31.12.08 alkaen luvanhakuineen kaikkineen.
Piiperolla on omassa blogissaan kuvia raketeista ja myös hauska kirjoitus.
Kommentit