... ja vieläpä "kävelykykyisten" perheenjäsenten voimin!

Elippä, tänään tulivat klo 9.00 myyntiin Porissa heinäkuussa järjestettävän Sonisphere konsertin liput. Aktiivisemmat jonottajat olivat jo sunnuntaina klo 18.15 tehneet "leirin" lipunmyyntipaikkojen ovien eteen. Onneksi ei pakkanen paukkunut yli -10 astetta, mutta punanaamoja ja -neniä näkyi muutama kappale lippu kourassa tulevan jonottaessani vastaan.

Menin aivan normaalisti töihin klo 4.30 ja siirryin rauhallisin mielin töistä päästyäni jonottamaan itselleni ja ukkokullalleni lippuja konserttiin. Jonossa olin ehkä kaksi sekunttia viimeisenä, ja kymmenen minuutin kuluttua jono olikin venynyt kaksikymmentä metriä pituutta lisää.

Jännitys kasvoi metri metriltä ja minuutti minuutilta, eikä jono tuntunut liikkuvan yhtään eteenpäin. Vaikka koko ajan ovesta tuli onnellisia lippunsa saaneita ihmisiä, niin jono vain seisoi. Kunnes ...

Ensimmäisen "liput on loppuunmyyty"- viestin tullessa moni jonottaja löi "hanskat tiskiin" ja otti ja lähti. Tietenkin jono nytkähti tuollaisen viestin jälkeen eteenpäin ja jäljellejääneet olivat toiveikkaita. Uusi epätoivon viesti ja herkkäuskoisimmat lähtivät pois - ei kun eteenpäin mars, kuin mummo lumessa!

Jono olikin lyhentynyt tuon viestin jälkeen huimasti ja edessäni olikin enää kuusi jonottajaa. Tuolloin tiesin olevani vahvoilla ja pian kahden konserttilipun onnellinen omistaja! En voinut olla tuulettamatta saatuani liput käteeni ja se tietenkin aiheutti hyväntuulisia ilmeitä kanssajonottaneiden suupieliin.

Kannatti siis tänäkin aamuna olla sitkeä, ja seisoa ja palella pakkasessa vaatimattomat 1½ tuntia. Hattua silti nostan kaikille niille, jotka koko illan ja yön olivat paikkansa pitäneet ja lippunsa ansiokkaasti jonottaneet!

Tilannekatsausta sain Pialta, joka Raumalla jonotti kahta lippua, ja ukkokultani soittaessaan kertoi poikamme jonottaneen Naantalissa kahden lipun verran. Joten tämä perhe on ensi kesänä, heinäkuun 25. päivä kuuntelemassa Metallican sekä Linkin Park'in musisointia muutaman muun hevimusiikista pitävän kanssa.

                  

Ukkokultani mielestä olin sitkeä ja periksiantamaton jonottaessani. Heinäkuussa voi sitten hymyssäsuin muistella palelevia varpaita!