Jotta en tylsistyttäisi blogiani lukevia ja tänne myös kommentteja kirjoittelevia lukijoita, ajattelin hieman pätkäistä eri otsikoiden alle näitä jutustelujani.

Lauantaina 5.7. tuli ansaitusti nukuttua tavallista pidempään. En todellakaan muista koska olisin herännyt katsomaan kelloa vasta 11 jälkeen. Eipä silti tullut kovin montaa tuntia nukuttua, pään painoin tyynyyn yöllä klo 3.33, mutta uni tuli melkein heti.
Runsaan aamupalan jälkeen rupesimmekin sitten valmistautumaan taaperrukselle kohti musiikin mekkaa.
Poikamme avokin isä lupautui taas kerran ystävällisesti viemään meidät autollaan Ruissalon kävelypolun alkupäähän. Siitä me sitten jatkoimme kävellen linja-autoista purkautuneen festarikansan kanssa.

Jonot kassitarkastukseen olivat mahtavat perjantaihin verrattuna. Nestettä oli tankattava runsaasti auringonpaisteessa. Pölypilvi leijui pään yläpuolella ja kurkkua kuivasi, onneksi olin ottanut juotavaa jonotukseen. Kaikki sujui silti rauhallisesti ilman minkäänlaista kähinää.
Sisään päästyämme suuntasimme ensin syömään ja sen jälkeen hajaannuimmekin mielibändejemme esiintymislavojen läheisyyteen.
Ilta sujui hyvin suomalaisia bändejä kuunnellessa: The 69 Eyes, Hanoi Rocks sekä Von Hertzen Brothers
Lievän pettymyksen koin silti HIM'in esiintymisessä. Ville Valo oli jotenkin ponneton. Voi silti olla, että musiikki ei kuulunut hyvin paikkaan jossa seisoimme, mutta jotenkin vain minusta tuntui kuin hänen laulustaan olisi ollut voima pois.
Mikä minä silti olen arvostelemaan, koin sen mitä olin tullut kokemaan ja sillä hyvä.
Taksijonossa meidän ei ukkokultani kanssa tarvinnut seisoa sekunttiakaan. Olimme juuri kävelemässä kohti jonon päätä ja varautumassa ainakin 1½ tunnin jonotukseen kun paikalla olevaan taksiin menevä mies kysyi olisiko joku muu tulossa samaan suuntaan. Minä hihkaisin hänelle, että tässä on kaksi ja me hyppäsimme samaan taksiin hänen kanssaan. Pirssi maksettiin puoliksi ja "kotona" olimme 20 min:ssa.
Olisiko paremmin voinut käydä!

Sunnuntaina 6.7. jalat raskaina patikoimme kohti festarialuetta, eikä suotta.
Teräsbetonin esiintyminen oli tosi mahtava kokemus, sitä oli ilo katsella ja laulaa mukana.
Kyllä minä sitten lauloinkin! Ääni oli käheänä vielä kaksi päivää sen jälkeenkin, mutta kivaa oli.
Muita ennennäkemätöntä elämystä ulkolavalla esiintymisestä sain kokea Lauri Tähkä & Elonkerjuu'lta, Apulannalta sekä Apocalypticalta. Viimeksimainittua en ole kylläkään nähnyt koskaan aikaisemmin, mutta levyjä meillä soitetaan tosi paljon.

Summa summarum, ehjänä tuli kahlattua ihmispaljoudessa koko viikonloppu. Uusia juttukavereita löydettyä ja hyvä mieli takataskuun ahdettua kotiintuomisiksi.

Ukkokultani kanssa kun olemme nyt tämän viikon jutelleet, niin ensi vuoden festareilla on oltava jotain NIIN järisyttävää, jotta me sinne menisimme! Parempi silti vannomatta...

Olympiastadion on kuitenkin ensiviikolla odottamassa meitä kuutta ja muutamaa muuta kun IRON MAIDEN saapuu Suomeen!

... Että semmoinen tapaus tällä kertaa...

           Kuva lisätty 29.7.08

                                   1776025.jpg
                                   Isäntäväkemme festarivkonlopun ajan