Tähän ikään mennessä luulisi jo suhtautuvansa yllätyksiin vain haasteina, mutta en minä ainakaan vielä pystynyt viime viikon keskiviikkona 17.6.
Kaikki sotkut VR:n junaliikenteessä tuolloin keskiviikkona johtuivat tiistai-iltana Toijalassa sattuneesta tavarajuna onnettomuudesta. Autuaan tietämättöminä tuosta lähdimme rautatieasemalle. Radiosta kuulimme illalla sattuneesta vahingosta ja siitä aiheutuvista junien myöhästelyistä ja aikataulu muutoksista välillä Tampere-Helsinki.
Soppa oli valmis maustettavaksi kun konduktööri kertoi tiedottavansa Nokian jälkeen jatkomahdollisuuksista kohti Hesaa. Että silleen...
Tampereella sitten juostiin kipi-kapi portaissa kohti täpötäyttä junaa, vaikka sen lähtöä sitten vielä odoteltiin melkein ½tuntia. Junassa minä sitten sekoilin paikkalippujemme kanssa (mitkä tietenkään EIVÄT päteneet "kriisitilanteessa") ja läheiseni olivat noloina vierelläni Tällainen täys-tomppeli kun olen niin kanssaelävät siinä vain kärsivät!
Eipä hätiä mitiä, kyllä me löysimme ihan hyvän ja aivan oman loossin matkustaa kohti määränpäätä. Ravintolavaunuksi me sitä kutsuimme, kärrymyynti sujui edessämme olevassa vaunussa sujuvasti. Ohitsemme kulkivat muut matkaajat etsiessään sitä olematonta ravintolavaunua ja ohjasimme heidät ostoksille kärryjonoon.
Poikkeuksellisesti olin illalla tehnyt meille omat eväät pillimehuineen mukaan matkalle. Nautimme eväämme radanvarren maisemia ihaillen dieselveturin vauhdissa, sillä ratavaurion vuoksi ei sähköveturia voinut käyttää. Veturi vaihdettiin ennen Hämeenlinnaa, matkattiin nopeammin noin 5 minuuttia ja juna hyytyi paikoilleen. Sähköt katosi kaapelista! Siinä sitten seisottiin metsän keskellä ilman sähköä 45 minuuttia, eikä ilmanvaihto tietenkään toiminut.
Ihmiset rupesivat vaunujen yläosissa tuskastumaan kuumuuteen ja huonoon ilmaan, mutta meillä riitti vielä happirikasta kaasuseosta hengitettäväksi - lattiatasolla kun oltiin.
Tällaisen kuvakollaasin tein menomatkasta:
Kuten näkyy olimme valloittaneet ja sisustaneet tämän sisääntulo/matkatavara säilytys/ravintolakärryn hissikuiluaulan hyvin toimivaksi rentoutustilaksi matkan ajaksi.
Pia helmeilee!
... ja tarina jatkuu ...
Kommentit