Minullekin kävi siis näin
Pikkutyttönä seurasin iso-isoäitini kyljessä kyhnyttäen, kun hän ihan kummallisen mallisella puu (tai luu) neulalla kieputteli ja punoi villalangasta kintaita isoisälleni.
Pappa tarvitsi vuorettomien nahkarukkasten sisälle lämpöiset lapaset, jotta halonhakkuussa sormet pysyisivät lämpiminä.
Ote jäisessä puuklapissa olisi pitävä, eikä pihka likaisi piintyvästi papan käsiä vaan nahkarukkanen saisi tulla tahmean täplikkääksi.
Tuo lituskainen, isosilmäinen neula syöpyi muistojeni joukkoon kuitenkin, vaikka vanha-mummo ei taitoaan ehtinytkään minulle opettamaan.
Ensin olin aivan liian pieni tyttönen ja kiinnostus moiseen neulaamiseen jäi varttumisen myötä unholaan.
Kunnes eräänä kesänä Rauman torilla pitsiviikon markkinahumussa törmäsin tutulta näyttäviin kintaisiin
Kaksi nuorta tekstiilityön opettajaksi opiskelevaa neitosta olivat neulanneet myyntipöydälleen ihan samanlaisia kintaita kuin papallani oli ollut.
Hurmiossani tuosta ostin heiltä kinnasneulan ja samalla ohjeen neulakinnastekniikkaan - sitten unohdin taas opettelun kokonaan, useaksi vuodeksi
Tammikuussa 2012 ilmestyneestä Porin Seudun Kansalaisopiston koulutusoppaasta löysin viimeinkin itselleni kurssin, jossa voisin oppia tuon taidon.
Penkoessani kinnasneulaa kätköstä, rupesi epätoivo jo puristamaan rintaani - olin hukannut sen!
Onneksi päiväkausia jatkuneen penkomisen jälkeen neula viimeinkin löytyi, ja pystyin huokaisemaan helpotuksesta odotellessani maaliskuun viikonloppukurssia.
Neljän kokoontumiskerran eli 18 opintotunnin jälkeen osaan jo aloittaa, tehdä kulman käännöstä varten ja toisen käännöksen kintaan toiseen päähän.
Neulata kinnasta ranteeseen asti jättäen aukon peukaloa varten. Päätellä työn ja neulata oikean kokoisen peukalon.
Minun ihan ensimmäiset itse neulaamani neulakintaat.
Ukkokullalleni piti myös omat kintaat tehdä talvea varten.
Novita Huopanen Lampola / Liinu
langankulutus yht: 154 g
Kiitos Merja Latvalalle selkeästä ja kannustavasta opetuksesta maaliskuussa 2012
Kommentit