Kiitos sinulle Pia tyttäreni, kun autoit äitiäsi saamaan kuvia neulomastani jakusta :)

Kun polku jossain vaiheessa rypeaa tuntumaan kovin kiviseltä, niin eikö vain sen tarvitse vielä muuttua ylämäeksikin! Juuri tuollaiselta minusta viime metreillä tuntui, kun tätä Romanttista neulejakkua neuloin.

Äärettömän onnellinen kuitenkin olen nyt ja myös tyytyväinen työhöni, onhan se sentään valmiina.
Pieniä räätälöintejä tein jakkuun välisovitusten jälkeen. Nyt taas viisaanpana tiedän, että sovituksia olisi työnsujumisen kannalta tarvinnut tehdä paljon enemmän.

Kaiken kaikkiaan luulen neuleen kelpaavan tyttärelleni, ainakin se sopii muuten hänen keijukaismaiseen tyyliinsä.
Tässä teille kuvia monta työtuntia, purkamishetkeä ja onnistumisen riemua osakseen saanut
                                        
                                                  Romanttinen neulejakku