Talvilomallani lauantaina 25.4.09 tyttäreni innoittamana lähdimme Raumalle. Hän vinkkasi isälleen, että vesitornista olisi mahdollista laskeutua köyden avulla klo 13.00 jälkeen. Ukkokultaa ei tarvitse paljoa houkutella, jos tarjolla on korkeita paikkoja. Niinpä auton nokka kohti Raumaa ja menoksi!

Itse omaan keskivaikean korkeanpaikan kammon, eikä Pia Piiperokaan tunne oloaan yläilmoissa kotoisaksi, joten me kaksi päätimme vain seurata alastuloja turvallisesti maankamaralla seisoen.

Mitään riskiä laskeutumisessa ei tietenkään ollut. Tämän kokemuksen mahdollisti (korvausta vastaan) kokenut yrittäjä.

Kyllähän niitä köydenvarassa alastulevia ja uuden kokemuksen haluavia olikin ihan jonoksi asti. Ukkokultani sai "kunnian" olla ensimmäinen, liekö hänen kokonsa valanut uskoa muille laskeutumista vielä epäröiville, hän kun ei pudonnutkaan kuin kivi maahan vaan turvamiehen jarruköysi piti

        Kyllä hymy on herkässä kun on jotain kivaa tulossa!

Ensimmäiset askeleet harkiten ja katse seinän loppua etsien.

Tämä toinen tyylinäyte tuleekin sitten Juhalta, eikä korkealla oleminen pelota yhtään.

                 Vielä on matkaa alas muutama metri.

Huoltojoukot saivat kuin saivatkin kaksi urheaa cliffhangeria alas kertomaan huimaavasta 30 metrin alastulostaan köyden avulla!