Olenpa sitten neulonut Pian pontsoa taas jonkun verran. Nyt olen jo edennyt hiippahupun tekemiseen. Koska "ohje" muotoutuu työn edetessä päässäni niin ehdottomasti täytyy myös jossain vaiheessa päästä purkutöihinkin välillä. Ja tänään oli se päivä!
Olin neulonut huppua noin 40 cm, kaventanut usean silmukan verran, jotta huppu muotoutuisi hiippamaiseksi niskasta alaspäin valuvaksi ja silloin lamppu syttyi päässäni.
Hetkinen, tästä tulee nyt kyllä aivan tonttulakin mallinen tötterö, ajattelin ja vaikka olisin pyöritellyt huppua mihin suuntaan tahansa, niin tötterö se oli. Ei muuta kuin purkuhommiin ja kavennusten sijasta älysinkin ruveta lisäämään silmukoita. Tarkemmin ajateltuani tätä oivallusta, taisin viime yönä unessani sen jo oivaltaa, että hiipassa on jotain mätää.
Unta en todellakaan muista. Iltasadussakaan ei haltioita hiippahuppuineen vipeltänyt, vain ja ainoastaan Harry Potter ja hänen ärsyttävä serkkupoikansa Dudley ja pari kappaletta ankeuttajia!