Viimeisenä lomalauantainani sain taas sellaisen lievän rästisäilöttyjen tekemättömien töitteni puuskan!
Olin laittanut pannuhuoneeseen kuivumaan äitienpäivänä tyttäreltäni saamani sekä ukkokultani eräänä toukokuun perjantaina tuomat ruusut. Siellä ne varmaan vieläkin roikkuisivat kukinnot alaspäin pimeässä odottaen minun ahaatani tehdä niille jotain.
No, se tehdä jotain iski 2.8.08 kumivasaralla päähän ja työstö oli tehtävä välittömästi.
Piipahdin 2,5 km:n päässä olevalla Tiimarilla ja ostin sieltä sydänkranssin pohjaksi. Kuumaliimalla liimasin kuivatut ruusunkukinnot pohjaan, kieputin ohutta rautalankaa ripustuslenkiksi ja voilá kuistin sisäoven ovikoriste oli valmis.
Miksi kaiken aloittaminen on aina niin kauhean vaikeaa, vaikka kaikki materiaalit työhön olisivat käden ulottuvilla?
Tämä lienee meille kaikille kuitenkin nii-iin tuttua ;)