Karjalan kurtturuusu haastoi minut tähän. Vaikka tammikuu on ollutta ja mennyttä, niin vastaan mielelläni haasteeseen jonka hän minulle antoi.

Muoks 15.2.2009

Tämän saman haasteen olin saanut myös Terhiltä, joten vastaukset sopivat siihenkin ;)

1. Link to the person who tagged you.
2. Post the rules on your blog.
3. Write six random things about yourself.
4. Tag six people at the end of your post and link to them.
5. Let each person know they've been tagged and leave a comment on their blog.
6. Let the tagger know when your entry is up

Siis kuusi asiaa itsestäni, vai oliskohan ne eletystä elämästä.

1.  Länsirannikon tuuliin syntynyt, tuulissa kasvanut ja vieläpä ympäri Satakuntaa lapsena asunut puoliksi karjalainen nippa nappa alle viisikymppinen nainen. Isän evakkotaival Hiitolasta päättyi lopulta Nakkilaan, kierreltyään pitki ja poikin muiden evakkoväen kanssa pohjanmaata myöden. Kuitenkin hän ja isovanhempani "loppusijoitettiin" Nakkilaan viljelymaaksi kuivattua järvenpohjaa viljelemään.  Sain isovanhemmiltani elämänviisauksia sisältäviä neuvoja jo pienenä ja isomummultani hellyyttä ja huolenpitoa. Toivottavasti olen pystynyt edes vähän niistä neuvoista siirtämään omille lapsilleni.

2.  Omat lapseni ovat minulle elämäni suurin saavutus. Elämät, jotka ovat syntyneet toivottuina tähän maailmaan ja nyt heidän ollessaan omien siipiensä varassa, niin tiedän heidän elämänarvojensakin olevan haaveitteni mukaisia. Tunnen onnistuneeni tavoitteessani saada heistä yhteiskuntakelpoisia kansalaisia tähän maahan.

3.  Ukkokultani kanssa olemme tallustaneet yhteistä polkua vuodesta 1981 alkaen. Viimevuonna juhlimme hopeahääpäivää ja toivon yhteisiä vuosia vielä lisää. Aina ei taaperrus ole ollut tasaista, mutta ei myöskään ylipääsemättömiä esteitä ole polullemme keräytynyt.

4.  Rakastan metsää ja metsässä kävelyä. Kun lapsena halusin olla rauhassa ja mietiskellä asioita itsekseni, lähdin kotini lähellä olevaan metsään kävelemään. Tuulen suhina männyissä, lintujen sirkutus ja iso kivi jonka kupeeseen sai nojata. Sinne jäivät murheet ja sydänsurut, eivätkä ole takaisin tulleet päiviäni häiritsemään.

5.  Aavistan ennakolta asioita ja tapahtumia, saan siis tuntemuksia etiäisistä. Jotkut ihmiset, joille olen tästä asiasta kertonut eivät oikein tahdo ottaa asiaa totena. Ei sen väliä, sillä itse tiedän sen olevan mahdollista. En ole tässäkään suhteessa ainoa, sillä isälleni on käynyt samoin.

6.  Olisi voinut olettaa, että elämänhaluni loppuu saadessani perussairauteeeni diagnoosin. Ms-tauti ja minuahan ei silläkään lannistettu. Oli vain otettava uusi vauhti asioiden hoitamiseen, luovuttava rankoista fyysisiä voimia kuluttavista töistä ja muovattava omaa kuntoa ylläpitävä tyyli elää. Yksityisen siivousliikkeen työnjohtotyöt vaihtuivat vähemmän kongnitiivista asioiden käsittelyä tarvitsevaan työhön. En ole enää vastuussa muusta kuin omasta kädenjäljestäni. Osatyökyvyttömyyseläkkeellä olen ollut 1.3.2005 alkaen, eikä ainakaan vielä neurologini nähnyt aihetta muutokseen kokoeläkeläiseksi. Kunto saattaa silti heilahtaa yhdessä yössä täysin päälaelleen, mutta etukäteen en sitä pohdi. Se on tullakseen mikä tuleman pitää, sitten jatketaan uusin kujein ja niihin sopivin eväin

 

Niinpä niin! Tällaisen turinatuokion sain aikaiseksi tähän haasteeseen paneutuessani. Toivottavasti pysyin jutussani edes muutaman metrin oikealla polulla, minulla kun tuo juttu lähtee joskus rönsyilemään pahasti hakoteille.

Haasteen heitän eteenpäin, mutta jos olet tämän jo aiemmin saanut niin en pahastu vaikka et vastaisikkaan:

Haastan seuraavat: Piipero, selma, Liisa